Turun Sanomat 24.4.2012

POPULISMI, KANSALLISMIELISYYS, MONIKULTTUURISUUS JA MORAALI

Populismia ei yleensä luokitella aatteeksi. Sen katsotaan pikemminkin edustavan opportunismia, suosion kalastelua ja jopa kansan kiihotusta. Monien mielikuvissa siihen liitetään muukalaisvihan asteelle yltyvä kansallismielisyys. Näin populismi nähdään äärioikeistolaisena liikkeenä, joka pahimmillaan ajaa yli-ihmisyyttä korostavaa sortoa ja terroria.

Tällaisena suuntauksena populismi edustaisi epämoraalista ajattelua. Moraalisesti hyväksyttävien arvojen tunnusmerkkejä ovat universaalisuus ja ihmisten yhdenvertainen kohtelu. On kuitenkin syytä palauttaa mieleen, että myös yleismaailmallista tasa-arvoa lähtökohtanaan pitävillä aatteilla on yritetty oikeuttaa sorto ja terrori. Tästä on marxilainen tasa-arvokäsitys konkreettinen esimerkki. Siihen vedoten äärivasemmiston etujoukot ovat perustelleet toisinajattelevien vainoamista – ja samalla etuisuuksien kahmimista itselleen.

Ollakseen enemmän kuin kansan villitsemistä on populismin täytettävä poliittisen aatesuunnan tunnusmerkit. Tärkein niistä on tavoitteiden rakentuminen eettisesti kestävien arvojen varaan. Termi populismi viittaa kansaan perusarvona. Kun populistinen politiikka muistaa tämän, muodostuu sen aatteelliseksi ohjenuoraksi kansan äänen kuuleminen. Kansaa kuunteleva ja kansan tahtoa kunnioittava populismi ei ole moraalia vieroksuva äärisuuntaus.

Muuttuuko tilanne, jos populismi kansanvallan puitteissa korostaa kansallismielisyyttä? Ovatko kansallismielisyys ja moraalin yleismaailmallisuus keskenään ristiriidassa? Näihin kysymyksiin vastattaessa on hyvä muistaa ihmisen moraalipsykologian historiallinen kehityskaari. Varhaisimmissa kulttuureissa yhteisölliset moraalisiteet rajoittuivat usein vain omaan perheeseen tai heimoon. Vuosituhansien kuluessa perhekeskeinen yhteenkuuluvaisuuden etiikka on laajentunut kattamaan kokonaiset kansakunnat. Kansallisvaltioiden muodostuminen oli tässä suuri askel. Ne syntyivät usein yhtaikaa kansanvaltaisen poliittisen järjestelmän kanssa. Kansanvaltaan taas kuuluu kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuus. Siitä on enää pieni harppaus maapallon kaikkien ihmisten tasa-arvon ihanteeseen. Tätä harppausta olemme ottaneet jo jonkin aikaa: globalisaatio on lisännyt universaalin moraalin merkitystä ja kannatusta.

Arvojen tarjoaman suojan lisääntymistä australialainen filosofi Peter Singer kutsuu laajenevaksi piiriksi. Hän näkee sen kehityskulkuna, joka ei ole vain ihmiselle lajityypillinen. Singerin mukaan eettinen toiminta voidaan eri muodoissa erottaa myös eläinten käytöksessä, ja ihmisen tulisi huomioida arvot kanssakäymisessään muiden lajien kanssa.

Moraalin piirin laajeneminen koskemaan koko maailmaa ei kuitenkaan ole vähentänyt pienten yhteisöjen keskinäisen yhteenkuuluvuuden merkitystä. Perhe, sateenkaaren koko kirjossa, on yhä monin tavoin ihmisen elämän moraalinen keskipiste. Perheen vahva asema ei ole este sille, että samanaikaisesti yleismaailmallisen moraalin merkitys kasvaa. Päinvastoin, niissä maissa joissa poliittisin keinoin on pyritty pakolla vähentämään perhekeskeisyyttä, on seurauksena ollut yhteiskunnan ajautuminen moraalikatoon ja totalitarismiin. Näiden vitsauksien edessä perhesiteet ovat tavallisen kansan parissa vain vahvistuneet.

Samalla tavoin kansalliset arvot ja kansallismielisyys eivät ole ristiriidassa universaalin moraalin ja monikulttuurisuuden kanssa. Suomalainen kansallisvaltio ja suomalainen demokratia syntyivät kansallismielisten puolueiden ajamana. Kansallinen Kokoomus, Kansallinen Edistyspuolue ja Suomen Sosialidemokraattinen puolue olivat kansallismielisiä nimeään myöten, mutta vaativat kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuuteen perustuvaa poliittista järjestelmää. Kukin omilla painotuksillaan, mutta kansanvaltaisiin arvoihin nojaten.

Sosialismin aate ei automaattisesti johda etujoukkojen toimeenpanemaan sortoon ja terroriin. Yhtä selvää pitäisi olla, että populismi ei aatteena johda kiihotukseen ja muukalaisvihaan. Populistinen aate vaalii kansanvaltaa. Sen kansallismielisyys tarkoittaa demokratiaa ja tasa-arvoa ylläpitävän yhteiskunnan puolustamista. Siten populismi on ideologia, joka suosii monia erilaisia kulttuureja oikeudenmukaisessa valtiossa.

Populismissa on omaleimainen ydin, joka erottaa sen muista demokratiaa kannattavista aatteista. Tämä ydin on kriittisyys taloudellisen ja poliittisen vallan keskittymistä kohtaan. Populismin mukaan kansan äänen kuulumiselle on välttämätöntä, että vallan käyttö tapahtuu mahdollisimman lähellä kansalaisia. Kansallismielisyys ei tee populismista aatteena epämoraalista. Populismin lipun alla toimivan puolueen omista linjanvedoista riippuu se, kuinka eettistä populistinen politiikka on.

Jukka Kilpi
Käytännöllisen filosofian dosentti
Helsingin Yliopisto

Tästä takaisin etusivulle

Comments are closed.